Älä soita tänne enää koskaan

autoKarkauspäivänä ilmeisesti kaiken kuuluukin mennä mönkään, joten en ihmettele, että yks sun toinenkin asia on tänään tökkinyt. Yritän metsästää haastateltavia. Yhtään kukaan ei vastaa sähköposteihini. Missä he ovat, hiihtämässäkö? Komea auringonpaiste ulkona onkin. Kyllä minäkin voisin mieluusti olla jossain laavulla vetämässä kuumaa mehua ja munkkeja, jos jotenkin saisin kompuroitua sinne saakka (tuoreimmat hiihtokokemukset alakoulusta).

Kokemukseni mukaan vanhemman sukupolven ihmiset sopivat asioista mieluummin puhelimitse, joten eräälle sellaiselle soitin. Hän melkein heitti luurin korvaani. Auto oli kuulemma huonosti parkkiruudussa, joten hän ei missään tapauksessa jouda kanssani jutustelemaan. Yritin vienosti henkäillä hänen äkäisen purkauksensa väliin, että koska sopisi soittaa uudelleen (”sitä nyt ei tiedä!”) tai voisiko hän soittaa minulle päin (”ehkä, en tiedä onnistuuko!”). Olin töykeästä tiuskimisesta sen verran hölmistynyt, että puhelu loppui siihen. Tajusin vasta jälkeenpäin miettiä, ymmärsiköhän mies, millä asioilla olin. Selitin kyllä sen, mutta minusta tuntuu, ettei hän oikein kuunnellut. Luuliko hän ehkä, että olin myymässä hänelle jotain lehteä. Kaikkien aikojen ärsyttävin lehtimyyjä – yrittää vaatia, että vastahakoinen asiakas soittaa hänelle takaisinpäin 😀

No mutta, yksi asia ainakin tänään oli tosi jees: pokkarissani oli kaikki kohdallaan, niin rakkaus kuin jännityskin, kirjoitti päätoimittaja.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s