Haavoittumattomuuden kupla

timanttikansiPostiluukusta kolahti kollegan Timantti-pokkari. Se päätyi pinoon, joka on viime kuukaudet kasvanut lipaston kulmalla – se on ”ainakin selailen” -pino. Olen harmikseni ehtinyt lukea muiden pokkareista vain takakansia, aika on yksinkertaisesti ollut liian tiukilla.

Tämän Johanna Salon pokkarin takakansiteksti kiteyttää jotain olennaista rakastumisesta: ”Onko Tinjan elettävä elämänsä ikuisena numero kakkosena? Vai voisiko joku lopulta oikeasti valita hänet?”
Olla jollekin se maailman ihanin, sitähän me toivomme. Eikä tietenkään vain jollekin, vaan sille, joka omasta mielestä on ihana.Tuo ihana tahtoo minut eikä ketään muuta!

Viime kuukausina on puhuttu paljon erilaisista kuplista, syyllistetty niissä eläviä ihmisiä. Siellä me lillimme omahyväisinä emmekä näe ulkopuolelle, punavihreät ja muut.
Rakastuneetkin elävät kuplassa. Se oli muistaakseni Merete Mazzarella, joka jossain romaanissaan kirjoitti haavoittumattomuuden kuplasta. Sinne ihminen pääsee rakastuessaan. Siellä hän pörrää onnesta juopuneena, kaiken arvostelun ulottumattomissa. Hän ei enää halua miellyttää kuin sitä yhtä ainoaa ihmistä, hän tuskin enää kuulee ja näkee muita. Hän kelpaa jollekin juuri tällaisena, hän on hyvä ja riittävä ja just oikeanlainen.
Minä en ihmettele yhtään, että jotkut ihmiset ovat koukussa rakastumiseen 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s