Selviytymistarina

Voi tätä onnea, Timantti-pokkarin sankaripari on saanut toisensa! Tarina on valmis, mutta pokkari ei. Sen mitta on 30 000 sanaa tai vähän yli, ja tiedoston tilastot kertovat, että sanoja on nyt 28 774.
Viimeinen luku on lyhyt. Niin käy monesti, teksti lähtee ikään kuin loppulaukalle 🙂 Pitää miettiä, miten täydennän sitä ilman, että homma menee tyhjänpäiväisen jaarittelun puolelle.

IMG_20160203_134406

Katson lumisateen kauniiksi puuteroimaa maisemaa ikkunasta, hörpin maitokahvia isosta mukista ja tunnen oloni seesteisen tyytyväiseksi. Pokkarista tuli taas mielestäni toimiva paketti. Se on selviytymistarina, jossa rankimpana teemana on lapsuudessa koettu ahdistelu. Ahdistelusta ylipäänsä onkin viime aikoina puhetta riittänyt. Jotkut puheenvuoroista typerryttävät. Muuankin julkkisnainen oli sitä mieltä, että koska häntä ei ole koskaan ahdisteltu, muutkin suomalaisnaiset varmaan valittavat turhasta. Jaaha.

Itseäni ei koskaan lapsuudessa ahdisteltu, kiitos varmaan pikkuruisen maalaispaikkakunnan, jossa asuimme. Kapakkaiässä niitä iholle tunkijoita kyllä sitten riitti. Jos jokaisesta kourijasta ja rivouksien läähättäjästä saisi kolikon, niin olisi jonkinlainen säästöpossu lihotettuna. Ja pitää varmaan tarkentaa että EI, en yhtään puolustele ulkomaalaistaustaisia ahdistelijoita kun omasta kokemuksestani sanon, että osaavat ne Suomi-pojatkin ahdistella. Kaiken ahdistelun tuomitsen, piste.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s