Sivuraiteilla

Tänään luin hiukan vahingossa yhden vanhan Timantti-pokkarini. Se tuli vastaan kauan kadoksissa olleelta muistitikulta, ja avasin tekstin vähän vilkaistakseni sitä, koska nimi ei tuntunut yhtään tutulta. Tarina ei ollut kuin muutaman vuoden takaa, mutta tajusin, etten enää muistanut sen yksityiskohtia. Aloin lukea sitä hyppien ja eipä aikaakaan, kun olin tempautunut mukaan.

En saanut jätettyä kesken, vaan tuhlasin lukemiseen työaikaani. Juonen kulku palautui mieleeni varsin nopeasti, mutten silti saanut laitettua tiedostoa kiinni. Koska se oli muka niin hyvä tarina. Miespäähenkilö oli mielestäni todella hyvin onnistunut sankari, jolla oli sopivasti inhimillisiä heikkouksia. Olin myös mielestäni kirjoittanut oikein mainioita sivuhahmoja. Nauroin ääneen Lennart Rosenqvist -nimisen boheemitaiteilijan touhuille. Onkohan tämä kuinka sairasta, viihtyä näin hyvin itse kirjoittamansa tekstin parissa?

No, jos tämä episodi jotain palautti mieleen niin sen, miksi kirjoitan romanttista viihdettä: koska tykkään siitä. Ja olen minä muutakin viime aikoina lukenut kuin omia tekeleitäni, mm. kaksi Johanna Sinisalon kirjaa (loistavia). Kesken on Antti Tuurin Alkemistit, joka on kiehtovasta aiheestaan huolimatta hiukan, huokaus, jaaritteleva.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s