Rakkaani on mamu

Eilen posti toi syyskuun Timantti-pokkarin, joka on Aarla Kaarelan Kun jäljellä on enää ihme. Selailin ja lopulta luinkin sieltä täältä, vaikka aikaa ei olisi kesken työpäivän ollut.

Eilisen posti.

Eilisen posti.

Sankaripari oli nimittäin hiukan poikkeuksellinen: sen miesosapuoli oli Suomeen muuttanut ulkomaalainen, joka joutui kokemaan ennakkoluuloja ja suoranaista rasismiakin. Valtavan ajankohtainen teema, siis. Minusta on mahtavaa, että viihdepokkarissakin voidaan ottaa esille päivänpolttavia kysymyksiä, myös sellaisia, jotka jakavat tunteita voimakkaasti. Rohkea veto.

Minkälainen tämä sankarittaren mamu-rakas sitten on? No, sellainen kuin pokkarisankarit yleensäkin: lämminsydäminen ja ihana mies. Ihminen, johon toinen ihminen rakastuu.

Näinä päivinä Suomessa sairastetaan sitä, että tietyistä maista tulevat ihmiset halutaan nähdä joukkoina eikä ihmisyksilöinä. Meininki keskustelupalstoilla on kuvottavaa. Viis siitä, että kullakin on tarinansa, oma elämänsä ja syynsä lähteä kauas kotoaan. Leima otsaan vaan ja enhän minä mikään rasisti ole, mutta rullahuulineekerit ovat työnvierojia ja raiskaajia ja ählämit lisäksi terroristeja. Ja kun turvapaikanhakijat eivät vielä ole tehneet tarpeeksi rikoksia, niin suomalaiset keksivät niitä päästään ja työllistävät poliisia valheellisilla ilmiannoilla pahoinpitelyistä ja raiskauksista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s