Paperinmakua vältellessä

Viihdepokkarissa täytyy tapahtua. Syvällisyyttä ei ole kielletty, mutta ei käy laatuun hyydyttää toimintaa ja vyöryttää lukijalle sivukaupalla filosofisia pohdintoja. Tarinassa ei voi kymmeniä tai satoja sivuja muurata uunia tai rakentaa parkkilaivaa (tai ehkä voisikin, mutta sitten jonkun pitäisi tietysti rakastua muurariin ja tiilien ja laastin keskellä vietettäisiin herkkiä hetkiä).

Tarvitaan vetävä juoni, jossa on tarpeeksi käänteitä. On vain varottava, etteivät henkilöhahmot putoa mutkissa kyydistä. Niin käy, jos he jäävät liian köykäisiksi. Lukija ei muista, keitä he oikein olivat, mitä tekivät ja mihin pyrkivät. Heistä tulee yhdentekevää, harmaata massaa. Jos sama repliikki voisi tulla kenen tahansa suusta, on kirjoittaja epäonnistunut.

Henkilöhahmon lihottaminen eläväksi, tuntevaksi, samaistuttavaksi ihmiseksi ja toisaalta tarinan pitäminen tarpeeksi vauhdikkaana ja kiinnostavana – siinä on tasapainoilemista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s