Puolessa välissä mennään

WP_000465

Osapuilleen tällaisissa maisemissa ollaan.

Tekeillä olevassa Timantissani puhaltaa kylmä syksyinen tuuli ja puissa on värikäs ruska. Siihen on näin kauneimman kesän keskellä välillä vaikea eläytyä. On pitänyt oikein miettiä, mihin aikaan hämärä tuleekaan iltaisin lokakuussa. (Onneksi netistä löytyy näppärästi apua siihenkin.) Olen myös kirjoittanut ihmisiä juoksentelemaan ulos kesähepeneissä, ennen kuin olen muistanut vuodenajan ja palannut lisäämään heille takin niskaan…

Päähenkilöllä on mennyt huonosti, mutta nyt ollaan saapumassa taitekohtaan. Laura on edelleen rahaton ja työtön ja kantaa syyllisyyttä avopuolisonsa kuolemasta. Hän ei kuitenkaan ole enää toivoton. Syynä on tietysti uusi mies, orastava rakkaus.

Kirjoitan juuri kohtaa, jossa he alkavat lähentyä. Päähenkilö juopuu siitä ihmeellisestä tunteesta, kun joku koskettaa häntä hellästi pitkästä, pitkästä aikaa.

Luin joskus tutkimuksen, jossa kerrottiin koskettamisen olevan ratkaisevassa asemassa siihen, miten sitoutuneita puolisot ovat toisiinsa. Tommy Tabermann on paljon siteeratussa runossaan sanonut saman niin kauniisti: ”Jokainen, joka on pidellyt aaltojen silittämää kiveä kädessään tietää, että jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima”.

Silitys, halaus, hyväily. Niitä ihmiset tarvitsevat, iästä ja olosuhteista riippumatta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s